Sokostilla. Niin lähellä taivasta, etä voi kuiskata rukoukset suoraan Jumalan korvaan. Maisemat äärettömän kauniit.
Kaunis Luirojärvi. Luirojärvellä on hyvät autio- ja varaustuvat sekä sauna. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä.
Maarit Simoska ottaa rennosti matkalla Sokostin huipulle. Taustalla Luirojärvi.
Lauantaina vaelsimme 9.5 tuntia valtavassa helteessä Luirojärveltä Lankojärvelle. Tämä oli koko vaelluksen vaativin osuus. Välillä tuli jo uskon puutetta karttaan merkattujen reittien ja välimatkojen kanssa. Vaeltaessa kannattaa aina haastatella muita vaeltajia, ilman kompassia kulkiessa voi pelkkä kartta olla liian puutteellinen oikean polun löytämiseksi. Kartan mukaan polkua ei välttämättä ole, niitä voi olla useita tai sitten se on merkattu väärään paikkaan. Polut saattavat kartan mukaan myös loppua yhtäkkiä, vaikka maalaisjärkikin sanoo ettei se ole mahdollista erämaassa. Polut vievät aina jonnekin.
Sunnuntaina vaelsimme Lankojärveltä Rautulammen kautta takaisin Kiilopäälle. Tässä kohtaa ajatukset jo Kiilopään päivällispöydässä ja saunassa. Sunnuntai oli vaelluksen ainoa pilvinen päivä. Sunnuntai-iltana hain jo Rovaniemellä päivystyksestä antibioottikuurin pahoin tulehtuneeseen isovarpaaseen. Parin viikon takainen maraton yhdessä vaelluskengän ja helteen kanssa tulehduttivat varpaan. Huolimatta tästä reissu oli aivan ihana.
